Teimme isommalla porukalla onnistuneen matkan Italiaan. Reissussa oli mukana 10 henkilöä Suomesta, ja Margareta haettiin reissuun mukaan matkalla. Lensimme Roomaan, ja sieltä jatkoimme kahdella autolla kohti Tana del Lupoa, majoituspaikkaamme joka sijaitsi melko lähellä Piano Roseton tapahtumaa. Tapahtuma järjestettiin 151:stä kertaa, ja tällä kertaa siellä oli ensimmäinen virallinen PMA-näyttely. Tapahtuma on erittäin pitkällä historialla toiminut tapahtuma, joka kokosi lähialueilta paimenia lampaiden sekä vuohien kanssa omaan näyttelyynsä. Paikka oli markkinahumua täynnä. Esillä oli niin juustoja, säilykkeitä kuin käsitöitä ja upeita maalauksia. Viikonloppua häiritsi useat ukkoset ja kovat sadekuurot. Onneksemme sunnuntaina päätapahtumapäivänä saimme nauttia kuitenkin suhteellisen hyvästä ilmasta. Yksi ukkoskuuro sattui kohdalle, ja sekin kesti vain hetken.

Oli upeaa seurata kuinka lammaslaumoja siirrettiin paikalle, omiin aitauksiinsa. Mukana kulki useita maremmano-abruzzeseja sekä myös paimentavia koiria. M-a johdattivat lampaat oikeisiin aitauksiin paimenten kanssa, ja pitivät hyvän huolen laumastaan, tarkistaen myös taakse jääneet yksilöt. Harmonia ja rauhallisuus oli erittäin upeaa katseltavaa eri laumojen koirien kesken. Koirat pitivät huolen vain omistaan, eivätkä menneet toisten vartioivien koirien luokse. Matkassa mukana oppia hakemassa oli noin 5kk ikäinen nuori m-a. Sunnuntai päivä kului keskustellessa paimenien kanssa, sekä seuratessa perinteistä markkina menoa, ja tavatessa lukuisia m-a kasvattajia ja omistajia.  Paikalle oli rakennettu paimenien maja, joka kuvasti niitä oloja missä paimenet ovat aikoinaan viettäneet aikaansa.

*kuvat yllä ovat Piano Roseton tapahtumasta*

Ilmojen vuoksi näyttelyyn ei saapuneet kaikki ilmoitetut koirat, mutta saimme nähdä monenkirjavaa m-a. Näyttelyssä huomasi hyvin sen, että m-a ei ole vakiinnutettu samantyyppisiksi, kiitos siitä avoimen rotukirjan. Pma otetaan edelleen rotuun, ja paikalla olikin jokunen rotuunotto koirakin. Näyttely meni hyvin rivakalla tahdilla, ja tuomarina toimi "Gigi" D´Alessio jolla oli sihteerinään toinen rodun erikoistuomari Paolo Dámiani. Hieman erilaista on Italiassa näyttelyn kulku, ja se pitikin kiireisenä, jotta pystyi seuraamaan näyttelyä. Mukava yllätys oli se, että tuomari keskeytti kehässä arvostelun kuin seinään huomatessaan minut kehän laidalla, ja siinä samassa hän tuli tervehtimään minua ja muitakin tuttujaan jotka olivat reissussa mukana. Tätä ei Italialaiset mitenkään ihmetelleet. Ei meillä täällä Suomessa tuomarit tule tervehtimään tuttujaan noin avoimesti, varsinkaan kesken arvostelujen.

Näyttelynjärjestäjät muistivat meidän koko porukkaa näyttelypalkinnoiksi tehdyillä muistolaatoilla. Oli hienoa saada sellainen muisto tapahtumasta.

Tapahtuman jälkeen siirryimme toiseen hotelliin Avezzanoon. Sieltä käsin teimme päivittäin reissuja pitkin Abruzzesen aluetta ja sen ympäristöä. Kävimme tapaamassa Mauroa (kennel Velino-Sirente) Santa Ionassa, ja siellä oli naapurissa käynyt susivahinko. Pääsimme seuraamaan "riistan/metsänvartijoiden" tutkimusta raadelluista lampaista, ja saimme arvokasta tietoa miten susi toimii ja kuinka voidaan erottaa raadelluista lampaista onko hyökkääjä ollut susi vai esim. villikoira taikka karhu. Susi oli mennyt pienestä raosta aidan alta pieneen kokooma-aitaukseen, ja siellä tappanut kaksi lammasta. Yksi lammas oli raahattu pidemmän matkaa, mutta sitä ei oltu ehditty kuin juuri ja juuri repiä vatsalaukun kohdalta, ja sitten joku oli keskeyttänyt suden aterioinnin. Kyseisellä naapurilla ei ollut koiria laisinkaan vahdissa, ja naapuruston koirat eivät pidä vahtia toisten omaisuuteen, joten siellä vapaana olevat m-a eivät olleet menneet avuksi. Tästä tuli itselle heti mieleen, että oma lauma on koiralle aina oma-lauma. Sama näkyi myös Piano Rosetossa. Koirat eivät puuttuneet toistensa laumojen hoitoon, vaan keskittyivät omiinsa.

Kävimme tapaamassa työssä olevia koiria useammassa paikassa. Mauro vei meidät tuttujensa luokse, kun lampaita juuri tuotiin illan suussa karitsojen luokse vuorilta. Oli ihanaa nähdä kuinka nopeasti koirat meidät huomasivat, ja kuinka ihmisiin vahvasti sosiaalistettu uros tuli tervehtimään meitä kun tunnisti oman tuttunsa meidän joukosta. Rovo oli täysillä töissä, mutta ehti kuitenkin esittää hienot tervehdykset myös meille.

                                                                 *Rovo työssään, tulossa tervehtimään*

Ylhäältä laskeutui vieraita koiria toisesta laumasta. Koirat otettiin välittömästi hälytyksellä vastaan, ja niitä mentiin tervehtimään. Kun koirat saivat tehdä asian selkeäksi keskenään, niin tilanne oli aivan loistava. Paljon sain videolle tästä kohtaamisesta, ja sitä on ilo seurata ja tulkita eleitä, mitä näiden neljän koiran kesken käydään. Tässä taas tuli esille se, että koira on kuitenkin rauhaa rakastava eläin, eikä syyttä suotta lähde turhaan taistelemaan taikka haastamaan riitaa, vaan rauhanomaisesti etsii keinot selvitä tilanteesta. Ruskeat paimenkoirat pysyivät rinteellä, eivätkä tulleet laisinkaan alas m-a suojaamien lampaiden lähelle.

Paimenella oli omia paimentavia koiria mukana. Ne olivat hyvin ketteriä ja pieniä sekä erittäin tehokkaita. Saimme näytöksen niiden taidoista siirtää laumaa hallitusti oikeaan suuntaan erittäin nopeilla käskyillä sekä käännöksillä. M-a eivät tästä esityksestä välittäneet, vaan pysyivät lammaslauman ulkopuolella.

Saimme sovittua tapaamisen eläinlääkärin kanssa, joka vei meidät Gran Sasson alueelle katsomaan 1800m korkeuteen aitoja työkoiria. Siellä korkeudessa ei m-a ole tottuneet ihmisiin, ja meille annettiin ohjeistustakin miten toimia, etteivät kokisi meitä suurena uhkana. Ensimmäisessä paikassa oli juuri kokooma-aitauksiin saapuminen, ja paimenet odottivat, että m-a saattavat lampaita alas. Kun koirat huomasivat meidät, alhaalla jo olevat kaksi koiraa antoivat hälytyksen, ja juoksivat rintarinnan ylös lammaslaumaansa, ja koirat ryhmittäytyivät upeasti. Kaksi meni heti kärkeen ja kaksi koiraa oli lampaiden sekä meidän välissä. Lampaat alkoivat välittömästi liikkua toivottuun suuntaan, seuraten etunenässä olevia koiria. Lampaat siirrettiin meistä kauemmaksi hyvin nopeasti ja varmasti. Eläinlääkäri joutuikin viimein toteamaan, ettemme tule näkemään laisinkaan lammaslauman tuloa aitauksille asti, sillä koirat ei niitä laske sieltä, ennen kuin poistumme. Jotta paimenien päivä ei venyisi liiaksi poistuimme autoille, ja jatkoimme matkaa toiseen paikkaan.

Seuraavassa paikassa oli yksi lammaslauma saatu kokooma-aitaukseen, ja siellä oli lypsyhommat menossa. Aitaus oli kaksiosainen, jonka keskellä pienen pieni koppi, ja siellä mies sisällä. Mies otti lampaan kerrallaan ensimmäisestä aitauksesta lypsyyn, ja lypsi lampaat käsin. Kun lammas oli valmis se pääsi siirtymään toiselle puolelle. Siellä oli karitsojakin vastassa odottelemassa äitejään. Kova homma on kyllä joka ilta lypsää käsin useita kymmeniä lampaita ellei jopa satoja. Paikkaan laskeutui kolmelta suunnalta myös lammaslaumoja omine paimenineen ja koirineen. Laumoissa oli mukana kahdesta kuuteen m-a. Oli mahtavaa seurata koirien tapaa toimia, kuinka hienosti ne varoittivat meillekin, ettei ole asiaa eteenpäin. Eräs uroskoira raivasi tietä tulevalle laumalle portin edestä, ja saimme koko ryhmä siirtyä pois kokooma-aitauksen lähettyviltä. Uroksella oli käytössä kaikki mahdollinen elekieli. Ensin pieni hyökkäys minua kohti takaapäin, kun huomasi että peräännyin (selkä edellä, huomasin, että täytyy kääntyä kasvot koiraan päin, sillä tällaisessa tilanteessa eivät rauhoittavat signaalit merkitse mitään, ´koska koira oli tarttunut toimeen, ja halusi meidät pois portin läheltä), rupesi uros haistelemaan maata/kukkia, nostamaan jalkaa/merkkaamaan, ja siinä samassa alta kulmien seurasi ymmärrämmekö siirtyä. Leikkieleitä tuli myöskin, ja muutama hyökkäävä ilme sekä murinaa. Eli uroksella oli voimakkaat vastapuolta hämäävät ja hyvin varmat eleet. Eleet olivat niin voimakkaat, ettei siinä kyllä tullut mieleen jäädä paikoilleen. Oli mahtavaa kokea kuinka ihmisiin sosiaalistumaton koira toimii, ei aggressiivisuutta laisinkaan, vaan puhdasta määrätietoisuutta, rohkeutta sekä selkeitä varoituksia ja merkkejä. Jos emme olisi näitä signaaleja noteeranneet, olisi todella voinut käydä hullustikin. Koira lopetti hyvin nopeasti meidän pois pyyntönsä, kun huomasi, että sitä kuunnellaan. Sitten uros jäi huolehtimaan lampaistaan, ja laski toisen lauman koiria siirtymään myös lähemmäksi aitausta, jonne niillä oli vuoro mennä seuraavaksi. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten alla muutama erinomainen kuva uhkailevasta uroksesta. 

Eräästä laumasta ryhtyi koira leikkiin, kun löysi jonkun paperisäkin tai vastaavan. M-a leikki paperisäkillä pääasiassa alkuun yksin, ja oli lampaiden keskellä. Lampaat tekivät avoimen ympyräalueen jotta koira voisi leikkiä suojassa. Toinen m-a innostui leikkiin mukaan, ja siinä tohinassa tuli hieman hypähdettyä lampaitakin kohti. Mutta heti kun m-a huomasi, sen vauhti pysähtyi, ja kunnioittavasti siirtyi sivummalle, ettei häiritsisi laumaansa.

Yksi laumoista jätettiin kukkulan päälle odottelemaan vuoroaan, ja siellä oli partiossa m-a. Silhuetti näkyi vuoren päällä. Sieltä tuli sen lauman paimen yhden m-a ja paimentavan koiran kanssa alas. Lammaslauma jäi odottamaan vuoroaan ylös. Narttu m-a joka tuli alas, oli yltäpäältä veressä. Ihmettelimme asiaa, mutta paimen kertoi, että se oli löytänyt suden jättämän raadon, ja käynyt syömässä. Nartulla oli siellä alhaalla ihan muutaman päivän ikäiset pennut. Olisimme menneet niitä katsomaan, mutta narttu aavisti tilanteen, ja asettui makaamaan polulle joka johti pentujen luokse. Joten paimen katsoi parhaakseen, ettei sinne ole asiaa.

*kiitos hyvien kameroiden, tässä vuorelle jäänyt koira kuvassa, lammaslauma on kukkulan takana odottamassa...*

Gran Sasson alueella ajeltiin, ja käytiin katsomassa monen julkkiksen ns. "Piilo-lomapaikka" San Stefano, ja kävimme myös L´Aguilan keskustassa katsomassa maanjäristyksen aiheuttamia tuhoja. Kyllä siinä kyynel vierähti silmiin, kun sen näki. Varsinkin kun telttakylässä käveli noin 5-vuotias poika, joka niin iloisena työnsi vauvoille tarkoitettua autoa, jolla vauvat harjoittelevat kävelemään. Kaupunki oli hyvin hiljainen, ja paikkoja korjattiin, mutta pahinta oli kuulemma pienissä kylissä, jossa ihmiset haluaisivat omiin koteihinsa, mutta niiden korjaamiseen ei panostettu. Rakennettiin uusia taloja sen sijaan. Samaan aikaan oli myös G-8 kokous, joten lähemmäs Obamaa tuskin meikäläinen pääsee elämänsä aikana. Vartiotoimet olivat aikamoiset. Joka nurkassa poliiseja valvomassa liikennettä, teitä oli suljettu virkamiesten kuljetusten vuoksi jne. jne.

Loppureissusta kävimme myös ratsastamassa aivan mielettömän upeissa maisemissa. Meitä varten oli avattu myös tilausravintola, jossa saimmekin parhaat ruoat koko reissun aikana.

Suomeen matkasi reissultamme mukaan Bianco herra ja Siena neiti. Aivan ihastuttavat m-a nuorukaiset. Matkasta kiitokset kaikille mukana olleille, kasvattajille joiden luona saimme vierailla sekä eläinlääkärille upeasta päivästä, jotta pääsimme näkemään "maremmano-abruzzeset Italian huipulta"!

Nämä kokemukset ovat latteita näin kirjoituksen muodossa, mutta toivottavasti voin edes palasen näin kertoa matkastamme ja kokemuksesta jonka teimme...

KIITOS kuvista Tiina ja Jussi. Ja iso kiitos koko matkapoppoolle. Uutta reissua luvassa varmasti vielä tulevaisuudessa. Toivottavasti jälleen uusilla upeilla kokemuksilla.

©Petra Kantola,  kennel Mareus

KUVIEN LAINAAMINEN ILMAN LUPAA ON KIELLETTY.

 © Tiina Tenlenius, Jussi Olkkonen ja Petra Kantola

alkuun