Maremmano-abruzzese on erittäin itsenäinen, vahvan vahtivietin omaava koira. Vahtii ja varoittaa omalla reviirillään, taikka suojelee eläinlaumaa. Vahtimisen periaatteena on että kaikki vieras on uhkaavaa, mitä koira ei tunne/tiedosta.

Erittäin ihmisystävällinen koira alueensa ulkopuolella, joskin saattaa olla hiukan varauksellinen uusia ihmisiä kohtaan. Oman perheensä kanssa koira on rauhallinen sekä kärsivällinen. M-a on valpas, hyvämuistinen ja erittäin nopea oppimaan. Normaalista poikkeavat tilanteet havannoi erittäin nopeasti, ja se onkin petojen huomioimisessa erittäin tärkeää.

Rodun EI kuulu käyttäytyä aggressiivisesti alueensa ulkopuolella tai normaaleissa päivittäisissä tilanteissa omistajansa kanssa.

Maremmano-abruzzese on erittäin taitava elekielessään ja tulkitsee sitä äärimmäisen hyvin vastapuolesta. Joten sen kanssa on toimittava rauhallisesti, päättäväisesti ja johdonmukaisesti sekä selkeästi.

Liian tiukka koulutustyyli taikka pakottaminen on erittäin huono muoto kouluttaa koiraa. Ohjaaminen ruoan, hellittelyn ja kehujen saattelemana antaa tuloksia, varsinkin kun koira luottaa ja arvostaa omistajaansa.                                       

                                                                                                                               alkuun

Historia

Tämä ikivanha laumojen vahtikoira polveutuu sekä paimenkoirista, joita edelleen käytetään Abruzzossa lampaita laidunnettaessa, että Toscanan ja Latiumin Maremmalla käytetyistä paimenkoirista.
Erityisesti vuodesta 1860 lähtien, jolloin karjalaumoja siirrettiin alueelta toiselle,
nämä kaksi rotua alkoivat sekoittua toisiinsa.

Nimen historiaa

Kun näyttelyt alkoivat yleistyä Italiassa 1940-luvulla, lisääntyi koirien rekisteröinti.Niitä rekisteröitiin kahteen eri rekisteriin kotiseutunsa mukaan. Maremman seuduilta rekisteröitiin rikkaiden maanomistajien koiria maremmanoina ja paimenten koirat rekisteröitiin abruzzeseina. Ulkomuototuomari professori Solaro sai Italian Kennelliitolta E.N.C.I:ltä tehtäväkseen selvittää koirien alkuperän ja sen, oliko kysymyksessä yksi sama vai kaksi eri rotua. Professori Solaro laati rotumääritelmän, jonka ihanteeseen molemmat alkuperätyypit sopivat. Hän päätyi lopputulokseen, jonka mukaan koirat olivat aina sekoittuneet toisiinsa kesä- ja talvilaitumia vaihdettaessa. Niinpä vuonna 1953 rodun nimeksi päätettiin ottaa maremmano-abruzzese .

Rotu levisi Englannin kautta maremma sheepdog - nimisenä Skandinaviaan. Politikointi rodun nimellä ei suinkaan loppunut. 1980-luvulla Abruzzesen alueen asukkaat alkoivat entistä voimakkaammin protestoida sitä vastaan, että rotua muissa maissa aivan liian usein virheellisesti kutsuttiin maremmaksi tai maremmanoksi. Nimikiista eteni 1980-luvun lopulla jo siihen pisteeseen, että E.N.C.I:ltä pyydettiin selvitystä, oliko tarvetta tunnustaa kahden eri rodun olemassaolo.

Italian rotujärjestö Il Circolo del Cane da Pastore Maremmano-Abruzzese vetosi eri maiden rotuyhdistyksiin ja pyysi heitä käyttämään yhdistystensä nimessä rodun oikeaa nimitystä. Suomen Maremmano-Abruzzese seura ry otti nimikysymyksen huomioon jo perustamiskokouksessaan yhdistyksen nimestä päätettäessä. Halutessamme tukea Italian rotujärjestöä sen pyrkimyksessä pitää rotu yhtenäisenä, jätimme rodun nimestä virallisen muutosehdotuksen SKL-FKK:lle syksyllä 1993. Tuloksena oli, että nimi vaihtui maremmasta maremmano-abruzzeseksi.

Nimen oikea lyhenne on m-a.

alkuun

Rotu on yleisesti ottaen erittäin terve.

Lonkkavikaa on jonkun verran kuten muissakin isoissa roduissa. Tällä hetkellä tilanne Suomessa on niidenkin osalta hyvällä mallilla. Pevisassa on mukana lonkka sekä kyynärnivelkuvaus, ja tällä seurataan tilanteen kehittymistä.

Entropiumia on esiintynyt muutama yksittäinen tapaus.

alkuun

Alkuperä

Maremmano-abruzzese on yli 2000v. vanha rotu, ja sen kotimaa on Italia. M-a:n alkuperärodun arvellaan olevan tiibetinmastiffi, samoin kuin muidenkin valkoisten laumanvartijarotuisten.

Kansainvaellusten aikoihin koirat levisivät paimentolaisten mukana Välimeren maihin. Marcus Terentius Varro kuvailee maataloutta käsittelevässä kirjassaan n. 5Ov. eKr. tarkasti valkoista karjavahtia, joka olemukseltaan muistutti tämän päivän maremmano-abruzzesea. Varro sijoitti nämä vahdit Italiaan, Espanjaan sekä Kreikkaan, ja kuvaa tarkasti näiden koirien työskentelytavan.

Keskiajalta löytyy kirkkojen maalauksista ja veistoksista todisteita tyypiltään vakiintuneesta maremmano-abruzzesesta . Rotu on siis vanha vahtikoirarotu jo antiikin ajoilta alkaen. Sen luonne ja ulkomuoto ovat vuosituhansien aikana muotoutuneet itsenäiseen, vaihtelevissa luonnonolosuhteissa tapahtuvaan työhön, jossa vaara uhkaa petoeläinten ja ihmisten taholta. Maremmano-abruzzeset ovat aina liittyneet Italian lammastalouden kehitykseen. Lampaiden siirtäminen Tavollerista, Campagna di Romasta Abruzzo-vuoriston kesälaitumille tapahtui vuosisatojen ajan samoja vuoristoteitä pitkin paimenten ja koirien avulla. Nykyään kuljetukset hoidetaan kuorma-autoilla.

Italiassa lampaat ovat tiiviisti yhtenä laumana laiduntavaa rotua, joten koiria ei tarvita lauman koossapitämiseen, vaan lampaiden suojaksi susia, karhuja ja varkaita vastaan. Monisatapäistä lammaslaumaa vartioi yleensä neljä koiraa. Ne ovat kasvaneet lampaiden kanssa eivätkä jätä niitä edes paimenen poissa ollessa. Petoeläinten loitolla pitämiseen tarvitaan aina useampi koira.

alkuun

Petoeläimet ovat edelleen uhkana Abruzzon vuoristoseuduilla ja siksi koiria tarvitaan aivan kuten vuosisatoja sitten. Rotu on tänä päivänä noussut avainasemaan myös Italian susien suojelussa. Kymmeniä susia on tapettu luvattomasti, koska ne ovat olleet vaaraksi lampaankasvatukselle ja muiden kotieläinten pidolle. Petoeläinkantojen harvennuttua koirien käyttö nimittäin väheni ja lampaat ja naudat laidunsivat vartioimatta. Nyt petoeläinten suojelun ansiosta sekä susi- että karhukanta on jälleen voimistunut ja vartioimattomat karjalaumat ovat oivaa saalista. Maremmano-abruzzese on noussut taas suureen arvoon, koska se on edelleen yhtä vastuuntuntoinen vartija kuin vuosisatoja sitten.

Eriytymistä kennel- ja työkoiriksi ei ole päässyt tapahtumaan, koska kasvattajille on maksettu palkkioita siitä, että he pitävät yllä rodun alkuperäisiä työskentelyominaisuuksia. Jotta rotu säilyisi terveenä ja elinvoimaisena, vahvistetaan kantaa ottamalla säännöllisesti paimenten koiria jalostusmateriaaliksi. Järkevän jalostuksen ansiosta maremmano-abruzzese onkin säilynyt terveenä ja luonteeltaan tasapainoisena.

Maailman luonnonsuojelujärjestö WWF on myös aloittanut ohjelman m-a:n kasvattamiseksi ja kouluttamiseksi uudelleen paimenten käyttöön, sillä noin neljänneksen susikannasta on arvioitu joutuvan vuosittain laittomasti tapetuksi. Kun koirat suojelevat laumoja, joutuvat pedot hakemaan ravintonsa muualta. Koira on suojeltu työssään.

Italiassa on tällä hetkellä n. 12 000-13 000 rekisteröityä maremmano-abruzzesea. Rekisteröimättömiä työkoiria on saatujen tietojen mukaan n. 2500. Paitsi lammasvahteina työskentelevät koirat myös alueiden ja omaisuuden suojelijoina.

Muissakin maissa koiran käyttötarkoitus on sama kuin kotimaassaan ja lisäksi sitä pystytään käyttämään myös esim. siipikarjan ja laamojen vartijana. Italiassa koiria käytetään myöskin kotialueiden vartijoina. Suomessa koirat ovat pääasiassa vielä seurakoiran virassa, mutta useimmissa toimivat samalla alueensa vahteina.

Työkäyttöön koiria on kiinnostuttu ottamaan, ja toivotaan, että rotua nähdään tulevaisuudessa alkuperäisessä työssään enemmän. Laumanvartijoiden käytöstä ei Suomessa ole omaa historiaa varsinaisesti. Mutta nyt on  Teet Otstavel aloittanut tutkimustyön ”Laumanvartijakoirien käyttö susivahinkojen ennaltaehkäisyssä Suomen kotieläintiloilla”. Siinä on mukana myös m-a pentuja omien koirieni kasvattajalta Anne Jupilta, sekä kennelini A-B pentue, sekä E-F pentue, jotka ovat testattu pentuina. A-B pentueesta on 90% pennut eläinlaumojen vartijoina, lammas-, hevostiloilla. E-F pentueesta 50% on töissä eläintiloilla mm. lintujen(monen eri lajin), alpakoiden, vuohien sekä hevosten ja lampaiden parissa. Erinomaisesti ovat nuoret m-a tehneet työtään. Ovat olleet karitsoinneissa apuna siivoamassa jälkeisiä, ja hoitamassa pieniä. Laitumella on pidetty huoli, etteivät ilvekset tai sudet pääse lähelle. Hirvet ja peurat ovat muuttaneet kulkureittejään, ja lapset ovat voineet leikkiä turvallisin mielin kotipihoissaan. Olen saanut hyvää palautetta koirien työkyvystä, sekä siitä, kuinka luottavat omistajiinsa, ja omaan perheeseensä, ja ovat erittäin sitoutuneita pitämään huolta omasta laumastaan. Koirat käyttäytyvät erinomaisesti alueensa ulkopuolella, avoimesti sekä ystävällisesti. Kun koira saa rodunomaista työtä, niin ne pysyvät erittäin tasapainoisina yksilöinä, joita on helppo käsitellä. Maremmano-abruzzese on erittäin viisas, ja kekseliäs koira, joka suoriutuu työstään täällä Suomessa näillä tiedoilla erittäin hyvin. Mielenkiinnolla seuraan omia pentujani, kuinka ne kehittyvät jatkossa.

Lisää tutkimuksesta.

alkuun