Maremmano-abruzzese

Olen maremmano-abruzzese rodun parissa ollut vuodesta 2005. Ensimmäinen narttu saapui meille Kennel Juppsguardista. Aada on erinomainen ja hyvin tyypillinen m-a. Aada on testattu Italian mallin mukaisella luonnetestillä luonteeltaan Excellent. Palautumiskyky on erinomainen, ja Aada on erittäin tiukka vahtiessaan aluettaan. Mutta ottaa meidän kanssa vieraat hyvin vastaan. Aada käy vain katsomassa kuka tuli paikalle, ja menee jatkamaan omia touhujaan. Aada on pentuna kasvanut kasvattajallaan myös lampaiden seurassa. Otin lampaita koirien seuraksi kun Aada odotti ensimmäistä pentuettaan. Sopeutuminen lampaisiin sujui erittäin helposti, ja Aada kunnioittaa lampaita äärettömän hienosti. Tätä ominaisuuttaan Aada on periyttänyt jälkeläisiinkin. Ensimmäisestä pentueesta 6 koiraa työskentelee lampaiden parissa täyspäiväisesti. Koirien omistajilta on tullut erittäin hyvää palautetta, ja olen ollut todella tyytyväinen niiden työominaisuuksiin. Pentujen omistajille myöskin suuri kiitos rodun esilletuomisessa eläinlaumojen sekä pihapiirien suojelijoina. Reilun kahden vuoden aikana koirat ovat olleet esillä lukuisissa julkaisuissa, ja myöskin koiramaailman DVD:ssä, jossa käsiteltiin käyttöominaisuuksia.

Toinen pentue mietitytti pitkään, mutta päätin kuitenkin tehdä sen. Syy mietintään oli omat periaatteeni, koska Aada jouduttiin keisarinleikkaamaan ensimmäisen pentueen yhteydessä. Sain  Italialaiselta rodun asiantuntijalta Paolo Damianilta vielä vahvistuksen suunnitelmille uroksen käytöstä, kun hän vieraili Suomessa 2008. Nyt olen erittäin tyytyväinen tehtyyn päätökseen. Aada synnytti täysin itse 8 pentua joista yksi syntyi kuolleena, ja yksi valitettavasti menehtyi 2-päivän ikäisenä. Mutta kuusi pentua on maailmalla, joista yksi jäi kasvamaan omalle pihalle. Kolme pennuista on töissä eläintilalla, joten  olen erittäin tyytyväinen. Kokonaisuudessaan pentuja on työssään ensimmäisestä pentueesta 8 koiraa, ja tästä toisesta kolme. Muut toimivat maaseudulla alueenvahteina, joten sekin voitaisiin laskea työkäytöksi, sillä kotimaassaan Italiassa koiria käytetään myös alueen vahteina, vaikkei eläin suojeltavia olisikaan. Joten prosentuaalinen osuus on jopa 80% eläinlaumojen kanssa työskenteleviä. Eläinlaumoissa on lampaita, hevosia, vuohia, alpakoita sekä lukuisa määrä eri lintu lajeja. Toivon, että terveyspuoli lonkkien osalta hieman paranisi toisen pentueen myötä, ja saisin lisää innostettua kasvattieni omistajia kuvaamaan koiriaan. Sillä on merkitystä niin koirien omistajille, kuin m-a kannalle Suomessa sekä tietenkin itselleni kasvatustyön eteenpäin viemisessä. Otannan olisi hyvä olla yli ainakin 60%, jotta voidaan tehdä niiden osalta jotain johtopäätöksiä.

Lähtökohtani m-a kasvatuksessa on perusterve, hyvä luonteinen , työkykyinen, ja rotutyypillinen koira. Nämä eivät sinällään sano mitään ihmiselle, joka ei ole perehtynyt rotuun. Joten kokoan asioita lisää näistä omina kohtinaan sivuilleni. Nämä ovat tärkeitä asioita mietittäväksi meidän suhteellisen pienessä kannassa, ja voin itse vain seurata kehitystä pentue pentueelta, ja uskoa omiin valintoihin, ja niiden tuomiin tuloksiin. Onnekseni minun yhteistyö rodun kotimaahan on erinomaisella tasolla ja olen yhteydessä todella paljon Italialaisiin kasvattajiin. Teen vuosittain matkoja ainakin kerran, joskus enempikin Italiaan. Kohdepaikkana on ollut pääasiassa Abruzzon alue, joka on rodun kasvatusta ajatellen juuri se "kirkkain helmi". Olen päässyt tutustumaan aitoihin työkoiriin kirjaimellisesti Italian huipulla, eli Gran Sasson alueella. Olen tavannut useita rodun ystäviä niin Italiassa kuin muuallakin, ja muutamasta on tullut minulle hyvin läheinen. Tästä kaikesta voin kiittää ystävääni Anne Juppia, joka pyysi minut mukaan ensimmäiselle Italian vierailulleni Santa Ionan radunoon sekä antoi minulle mahdollisuuden tutustua upeaan rotuun sen omassa kotimaassaan. Sydän jäi Italiaan, ja tavoitteenani on matkustaa sinne vähintään kerran vuoteen. Nyt niitä reissuja on tosin tullut enemmänkin. Matkakertomuksia löytyy sivuilta muutamasta matkastamme...

Pentueisiin...

Olen molempien pentueiden kohdalla pyrkinyt siihen, että pennut kasvavat tasapainoisessa maatila ympäristössä. Heillä on mahdollisuus päästä vapaasti sisätiloista kelillä kuin kelillä itsenäisesti ulos tutustumaan maailmaan. Ja jo 4-viikon ikäisinä pennut ovat olleet likimain sisäsiistejä. Lampaat olen aina ottanut meille ennen pentujen syntymää, ja pennut ovat saaneet kasvaa niiden kanssa. Sosiaalistuminen on tapahtunut erittäin hienosti, ja on ollut mahtavaa nähdä kuinka lampaat oppivat luottamaan täysin koiriin, ja pennut voivat nukkua lampaiden kainalossa, mutustella kauraa samasta kiposta, ja heinääkin on nenät vastakkain maisteltu. Ensimmäisen pentueen yhteydessä minulla oli oma hevonen, ja totutin koirat myös hevoseen. Pentueesta menikin muutamaan paikkaan koira töihin jossa on hevosia, joten työ oli onnistunut siihenkin nähden. Pentueiden alta löytyy lukuisia valokuvia, missä pennut ovat myös lampaiden kanssa. Ne kertovat enempi kuin tuhat sanaa. Pennut ovat myös tottuneet lapsieni käsittelyyn, mutta teimme ihmisten vierailut pienemmässä määrin kuin esimerkiksi landseerien pentujen kanssa. Sillä tarkoitus oli sosiaalistaa vartioitaviin eläimiin hyvin tiiviisti. Meillä on myös kaksi kissaa, joista Laku on erinomainen koirien kanssa, ja Laku onkin näytellyt omaa osaansa pentujen kanssa. Totuttaminen lampaisiin ja kasvatusta työkoiraksi ei tehdä perehtymättä asioihin, ja olen valmis kertomaan näistä asioista lisää, jotta olisi mahdollisuus ottaa huomioon erilaisia asioita. Olen myös koonnut tiiviin paketin uusien pentujen omistajille, jossa kerrotaan mahdollisimman paljon asioita. Uskon näiden ohjeiden olleen suuri apu monelle.

Pentujen kodit valitsen aina itse, eli seuraan pentuja niiden meillä olo ajan, ja ilmoitan myös pennun ostajille, etteivät voi valita mieleistään, ennen kuin itse olen seurannut luonteista mikä kenellekin sopisi. Olen aina seurannut koirieni käytöstä laumana, ja saatan edelleenkin viettää pitkiä aikoja niitä seuraillessa. Pentueiden kanssa toimin samoin. Istahdan johonkin paikkaan seurailemaan heidän yhteiseloaan, tarkkailemalla niiden käytöstä emää ja pentuesisaruksia, lampaita sekä muita laumamme koiria kohtaan. On upeaa huomata kuinka emä todella kouluttaa pentujaan, ja näin pennut saavat erinomaisen lähtökohdan elämälleen. Uutta tulevaa kotia ajatellen mietin lähinnä tulevaa ympäristöä, jotta pystyn valitsemaan oikean kodin niin tuleville omistajille kuin koirallekin. Ihmisten tilanteiden muutosten takia on pentuja joutunut vaihtamaan kotia, ja olen erittäin tyytyväinen siihen, että olen saanut itse olla vaikuttamassa näissä tilanteissa pentujeni uusien kotien valinnassa. Haluan tällä kertoa siitä vastuusta mitä kulkee kasvattajan mukana pitkään vielä sen jälkeen, kun koira siirtyy uudelle omistajalle. Elämäntilanteet voivat muuttua ihmisillä, ja olen aina valmis ottamaan kasvattini takaisin, ja auttamaan uuden kodin löytämisessä. Siihen täytyy olla varautunut. M-a on rotuna kuitenkin sellainen, ettei sitä voi ihan kenelle tahansa luovuttaa. Koira tarvitsee tilaa, aluetta sekä vartioitavaa. Sen haukkumista on siedettävä, ja naapurit ei voi olla lähellä. Ja tämä on vain pieni osa siitä mitä tulee ottaa huomioon. Olen jopa matkannut satoja kilometrejä katsomassa pennulle tulevaa kotia, joko ennen pennun menoa sinne, taikka pikimmiten kotiutumisen jälkeen.

Pennut on myöskin luonnetestattu. Luonnetesti on antanut vahvistuksen niille omille ajatuksille pennuista, ja onkin ollut ilo huomata miten hienosti on asiat osuneet yksiin testin tulosten kanssa. Olen todella iloinen siitä, että m-a ovat saaneet Suomessa erinomaisen jalansijan myös oikeassa työkäytössään. Kiitos siitä muutaman tunnollisen kasvattajan.

M-a kasvattajia ei tällä hetkellä Suomessa juurikaan ole, ja toivonkin, että uuden m-a ottavat voisivat olla yhteydessä meihin muutamaan kasvattajaan, kysellä  tavoista toimia, rodun tuntemuksesta, kokemuksista rodun parissa, suunnitelmista ja jalostuksen eteenpäin viemisestä ja niihin liittyvistä suunnitelmista. Minkälaisia taustoja koirilla on, miksi juuri se ja tuo yhdistelmä on suunniteltu, onko huomioitu terveysasiat lonkkien osalta, jotka tietenkin voi tarkistaa kennelliiton järjestelmästä. Toivoisin todella että ihmiset ottaisivat selvää keneltä ja mistä koiran hankkivat ja kävisivät tutustumassa rotuun useammassakin paikassa. Kasvattajia kun mahtuu moneen junaan. Suuret puheet, ja kirjoitukset eivät aina ole sitä miltä ne näyttää. Joten silmät avoinna on hyvä kulkea...

Olen rodun kotimaan CPMA:n jäsen vuodesta 2010

RAKKAUDESTA ROTUUN ♥

TULEVIA PENTUSUUNNITELMIA : SIRENA Dei Giunoni A/A 0/0 seuraavaan juoksuun 2010 kesällä.

Voit kysellä tulevista pentusuunnitelmista, kokemuksistani työkoiraksi kasvattamisesta. Kerron mielelläni lisää.

 Petra Kantola 050-463 1203