Olen kahden tyttölapsen äiti Valkealasta.  Koiria löytyy neljä, yksi landseer ja kolme maremmano-abruzzesea. Koirista lisää sivuilla.

 MATKAN VARRELTA

Olen ollut pienestä asti varsinainen eläinihminen. Minulla on ollut kotona hamsteri, marsu, sekä olen innokas heppahöperö. Kun olin vauva perheessämme oli saksanpaimenkoira Rita.

7-vuotiaana aloitin hevostallilla käymiset ja sitä jatkui 11 vuotta. Minä asuin hevosten parissa melkein yötä päivää. Tein kaikkea mahdollista ansaitakseni lisää ratsastustunteja sekä yhdessäoloa hevosten parissa. Hoidin 5 vuoden ajan Alex nimistä ruunaa, joka tuli talleille valjakkohevosena 4-vuotiaana. Alex oli mitä mainioin ratsu, ja oli ilo olla mukana totuttamassa hevosta ratsun hommiin. Erinomainen ystäväni, sekä luotettava ratsu. Talleilla minulla oli myöskin hyvä ystävä Matilda kili. Matildaa hoidin yhdessä tallimestarin kanssa, ja oli aivan ihanaa kun talliin tullessa kutsuin neitiä, niin aina tuli iloinen pikkuinen määkien ja juosten minua tervehtimään.

Yhteisistä hyvistä hetkistä kertoo se kun olin ollut hiukan alle 2-vuotta poissa jo talleilta, ja kun menin käymään siellä, oli Alex tarhassa. Vihelsin samoin kuin aiemmin, ja todella ihana tunne oli kun hevonen kääntyi välittömästi katsomaan, ja hörisi sekä juoksi luokseni. Mukana minulla oli silloinen koiramme Emppu (kultainen noutaja), ja Alex otti pikku pennun vastaan todella varoen. Minä sain isot hörinät ja upean ruunan pään olalleni, missä aiemminkin aina oli odottanut minun rapsutuksiani. Eläimen muisti on valtava, kun se on kokenut asian hyvin, ja tämä oli upea osoitus siitä luottamussuhteesta Alexin kanssa. Hevonen suri kanssani myös mummuni kuolemaa. Minä menin suremaan talliin, Alexin boxiin ja istuin siellä purujen seassa. Ei mennyt kauaa kun hevonen todellakin asettui viereeni makaamaan. Tallimestari oli ihmeissään, mihin Alex on kadonnut, sillä hevonen ei nukkunut juuri koskaan makuullaan. Alex oli minun vieressäni aivan hiljaa ja pää sylissäni.

Eläimet ovat aivan ihania otuksia, kun niihin saa syntymään luottamuksen, ja niitä kunnioittaa.

Kuten tuossa edellä mainitsin perheeseemme tuli myöhemmin kultainen noutaja Emppu. Emppu oli upea kaveri: erinomainen uimari, äärimmäisen helppo kouluttaa, ja niin iloinen ystävä loppuun asti. Emppu oli minun koirani, mutta opiskelujen takia asui vanhemmillani, jolloin en sitä siitä hyvästä kodista raaskinut omaani ottaa. Siitä oli jo tullut ihan iskän ja äidin koira. Ja parempi niin. Emppu pääsi sateenkaarisillalle sairastuttuaan kuonossa olevaan äkäiseen kasvaimeen. Onneksi koira eli mielettömän hyvän elämän. Kun Emppu vietiin viimeiselle reissulle lääkäriin oli se ensimmäinen kerta jolloin koira ei pelännyt lääkäriin menoa. Emppu todella tiesi, että nyt kaikki helpottaa. Silloin meillä oli jo oma koiramme Manu. Manu oli Empun hyvä kaveri, ja ne olivat kuin paita ja peppu. Mutta Empun pois menon jälkeen muistan aina sen, että Manu ei etsinyt Emppua ollenkaan vanhemmillani, kuten aina oli tehnyt. Koirilla on uskomaton vaisto ja sitä on erittäin suuri ilo seurata.

Manu tuli meille, kun Ahvenanmaalla töissä ollessani tapasin perheen joilla oli upea isokokoinen lansu uros, joka rakasti vettä. Mikäs sen helpompi rotu valinta minulle ja miehelleni, jotka molemmat rakastimme myöskin vettä ja merta. Manu on aivan mielettömän ihana koira, joka omaa upean taipumuksen vesityöskentelyyn. Ja tietenkin Vepe vei meidät mukanaan. Manu eleli erittäin hienon elämän. Spondyloosi selässä vaikeutti ikääntyvän koiran eloa ihan loppuvuosina. Manu siirtyi sateenkaarisillalle 2009 syksyllä. Muistoksi jäi koirasta erinomaiset käyttöominaisuudet, ja erittäin hyvä luonne, joka ohjasi meillä Aadan, Bojon Mallan sekä muutamien kasvattienikin elämänsä alkuun.                      

Olemme muuttaneet muutaman kerran Manun kanssa, ja matkan varrella mukaan tuli maremmano-abruzzese rotuinen Aada. Ja melko lailla perään Bojo. Olen nuorena ollut erittäin kiinnostunut susista, ja niiden käyttäytymisestä. Joten laumanvartijat kiinnosti niiden alkukantaisuuden, sekä itsenäisyyden ja vahvan synnynnäisen toimintamallin takia, vahtimisen, joka tulee luonnostaan. Samoin laumanvartijarotuiset ovat äärimmäisen helppolukuisia koiria, sillä niiden käytösmallit ja signaalien käyttö on erittäin voimakasta. Olen opiskellut omaksi ja toivottavasti muidenkin iloksi paljon koirien käytöksestä, koulutustavoista, sekä itse puhun m-a kohdalla ohjaamisesta, sillä itsenäinen rotu on äärimmäisen vaikea kouluttaa johonkin, ja harrastamiseen löytyy monia muita parempia koirarotuja. Maremmano-abruzzesen olisin halunnut ottaa jo paljon aiemmin, mutta en olisi pystynyt tarjoamaan rodulle tyypillistä ympäristöä, ennen kuin omakotitalon hankittuamme. Elimäellä asuessamme tilaa riitti, ja toin Saksasta landseer nartun Mallan. Malla on erittäin upea koira kaikin puolin, sellainen sählä tuppaa välillä olemaan. Maremmano-abruzzese joukko sai vahvistusta 2008 kun alkuvuodesta toin Sirenan D´Alessiolta vuoden ikäisenä, lonkkakuvattuna Suomeen. Sirenalla on upea arvostettu uros Turco isänä. Jouduin tekemään Sirenan osalta päätöksen koiran parhaaksi muutaman kuukauden jälkeen. Sirena pääsi uuteen kotiin, jossa sillä on "kunigattaren" asema, ja saa elää maaseudulla eläinten parissa.Kemiat eivät kohdanneet Aadan kanssa, joten koiran parhaaksi tämän ratkaisun tein. Tulevaisuudessa otan Sirenan jälkeläisen meille kasvamaan pennusta laumaamme. Uskon, että näin on parempi, ja aikuisen koiran tuominen laumaan ei aina suju mutkattomasti. Vaikeaa oli luopua niin upeasta koirasta, jolla on suuri sydän ihmisiä kohtaan, ja äärimmäisen kuuliainen. Mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan...Jätin Aadan ja Aranon penuteesta itselleni kotiin erittäin lupaavan neidin. Säde on osoittautunut erinomaiseksi luonteeltaan, ja myöskin ulkomuodoltaan. Kiitosta on tullut rodun kotimaasta asti. Toivon, että Säde jatkaisi Aadan jättämää jälkeä luonteensa puolesta. Ja että pääsisin eteenpäin myös parempiin terveystuloksiin lonkkien osalta.

Aadan ensimmäisen pentueen jälkeläisiä on likimain kaikki töissä eläinten parissa. Ja on ollut upeaa huomata miten koirat ovat tehneet erinomaisesti työtään. Pentueesta on huomiota kerännyt lammasvahdit kolmelta tilalta. Kahden vuoden aikana olen ilokseni saanut kuulla pentueen omistajien haastatteluista lehdissä, sekä koiramaailmaan tehdystä DVD-ohjelmasta, jossa kasvattini olivat mukana. Toisesta pentueesta niin ikään olen löytänyt loistavia koteja. KOiria on vartioimassa lintutilalla, alpakoiden, vuohien sekä hevosten parissa. Ja pyrin käymään tiloilla katsomaassa kuinka koirat ovat suoriutuneet omassa työssään. se tuo itselleni sen kaikkein tärkeimmän uutisen, kun pääsen näkemään että olen oikeilla jalanjäljillä varsinkin luonteen puolesta. Koirat ovat avoimia ihmisille, kun omistaja on läsnä. Mutta alueille ei ole asiaa ilman niiden omistajaa. Pedot ovat pysyneet kaukana, hirvet ja peurat vaihtaneet reittiään, ja kaikin puolin koirat ovat tuoneet turvaa mm. lasten ulkona leikkimiseen omalla kotipihallaan susivaarankin vuoksi.

 Tätä päivää

Tällä hetkellä asumme havumetsä maisemissa Valkealassa.

Olen kurssittanut itseäni hyvin paljon koiramaailmaan, ja pian olen suorittanut Rakkaiden Haukkujen koulutusohjaajatutkinnon. Olen känyt Turid Rugas vetämää ongelmakoirakouluttaja kurssia, jota en täysin kokonaan pystynyt jatkamaan.. Olen perehtynyt koiran oppimispsykologiaan, ja sitä kautta siihen kuinka koira oppii.

Olen toiminut aktiivisesti Suomen Maremmano-Abruzzese Seurassa. Olin puheenjohtajana kauden 2006, sekä osan 2007 kaudesta. Ikävä kyllä, ristiriitaisen tilanteen vuoksi hallituksessa, päädyin jättämään tehtäväni kesken kauden. Nyt valitettavasti seura on ajautunut selvitystilaan, johon vaikuttava tekijä alkoi vauhdittamaan kuvioita jo minun puheenjohtajuuden loppuaikana.

Minut valittiin Suuret Laumanvartijat ry:n hallitukseen 2009 alusta alkaen. Olen jäsenenä myöskin landseeryhdistyksessä, Suuret Laumanvartijat ry:ssä, HETI ry:ssä ja SUKOKA:ssa ja maremmano-abruzzese rodun kotimaan Italian CPMA:n jäsen, sekä tietenkin myös kennelliiton jäsen. Minut valittiin Suuret Laumanvartijat ry:n puheenjohtajaksi yhden hallituskauden jälkeen vuodeksi 2010.

Ajanpuutteen vuoksi olen nyt jättänyt taukoa yhdistyksien luottamustehtävissä, ja keskityn kehäsihteerin hommiin tulevana vuonna 2011 enemmän.

Haluan omalta osaltani tehdä tätä roturyhmää tunnetummaksi Suomessa, ja korostaa niiden merkitystä työkäytössä ja myöskin siinä, että laumanvartijalle kuuluu oikeat olosuhteet ja ympäristö, jotta siitä voi kehittyä tasapainoinen upea luotettava vahti.

Olen käynyt jalostusneuvojan peruskurssin vuonna 2009, ja jatkokurssia odottelen. Kurssi antoi hyvät eväät suunnitelmien ja omien ajatuksien tueksi. Kurssia suosittelen lämpimästi kaikille jotka koirien kanssa touhuavat, vaikka eivät kasvattaisikaan. Kurssilla keskityttiin moneen osa-alueeseen, josta on matkan varrella erittäin paljon hyötyä.

Suoritin kehäsihteerikurssin 2009 ja olen pätevöitynyt kehäsihteeriksi harjoittelujen jälkeen 2010. Olen tykännyt hommasta erittäin paljon, ja se onkin innostanut minua tuomaroimaan match show:ssa. On erittäin hienoa opetella tuntemaan koiria laajassa mittakaavassa, ja nähdä liikkeitä ja rakenteita, ja opetella arvioimaan niitä. Jatkossa varmaan jatkan vielä eteenpäin, jos saisin aikaa lisää....

Keskityn tällä hetkellä omaan kasvatustyöhöni ja olen aktiivisesti mukana tukemassa kasvattieni uusien omistajien onnistumisissa laumanvartijan työtehtävissä, joka on minulle tärkeää. Jos omalta osaltani voin vaikuttaa rodun käyttöominaisuuksien säilymiseen tällä tavoin parhaiten, koen sen olevan rodulle arvokasta työtä. Tulevaisuus näyttää, kuinka olen onnistunut kasvatustyössäni.

Tärkein asia minulle on, että jokaiselle rodulle (eläimelle) sallitaan ja pyritään tarjoamaan rodunomainen taipumus työhönsä, käyttöominaisuuden sanelema ympäristö sekä olosuhteet. Silloin koira/eläin voi elää stressitöntä, ja normaalia elämää, eikä ole tarvetta ylireaktioihin, taikka sijaiskäytökseen, ja sitä kautta voidaan välttyä jopa isommilta käytösongelmilta.

Maahantuon koirille ja kissoille ruokasarjaa sekä ravintolisiä. Luentoja pidän ravitsemuksesta, se oli luonnollisin valinta, kun taustani on kokki/ravintolaesimies. Luentoja teen käytöksestä, ongelmista koirien kanssa, kuten esimerkiksi eroahdistus, käyttöominaisuus asioista (fixed action patterns), laumanvartijan pentuaika ja sen vaikutukset aikuisikään ja monesta muusta eläinmaailmankin aihealueesta.

Olen kiinnostunut etologiasta, joka antaa uudenlaista näkemystä myös koiramaailmaan. Ja se liittyy olennaisena osana koirien käytöksen tuntemukseen.

Evoluutio teoriakin on asia, mitä kannattaa mietiskellä, kuinka koirasta on tullut koira, ja kuinka paljon ympäristötekijät ovat muovaamassa meidän lemmikkejä suuntaan, joka voi jopa olla niille turmiollinen. Tosin evoluutio on pitkän ajan kuluessa tapahtuvaa, joten se asia unohtuu monesti ihmisiltä kun elinikämme aikana emme näe sitä tapahtuvan kovin silmin nähtävästi, mutta se on asia joka on maailman tähän monimuotoiseen tilaan saattanut. Eli mielestäni koiraakaan ei pitäisi katsoa suoraan suden jälkeläisenä (vaikkakin eleet, käytösmallit ovat hyvin lähellä toisiaan), niin että kaikki tutkitut asiat käyttäytymisestä ym. vangituista susilaumoista voitaisiin vetää suoraan koiriin, ja niiden koulutukseen. Raymond Coppinger, Koira, biologin näkökulmasta kirja antoi ajatusta tähän paljonkin, suosittelen kaikille luettavaksi.  Ja koiria pitäisi jo tutkia koirina eikä verrata suoraan susiin, kuten Turid Rugas on jo todennut, ja onneksemme kertonut sen kirjoissaan. Koiran yhteiselo toisten koirien kanssa on enemmän sitä, että rauhoitellaan ja koitetaan välttää ristiriitoja. Nämä ristiriita tilanteet usein aiheutuu jostain ulkopuolisesta tekijästä, kuten nartun juoksu, taikka vain ihmisen läsnäolo. Mielestäni koirien elo on keskenään kuin hyvä perhe, jossa ihminen toimii hyvänä isänä/äitinä, ehken hyvänä johtajana, jolla on narut käsissään. Tähän päästään luomalla jokaisen koiran kanssa vahva luottamussuhde, ja todella koiran ja omistajan on pystyttävä luottamaan toisiinsa tilanteessa kuin tilanteessa.

Olen harrastanut vesipelastusta n.8-vuotta. Meillä ei tässä lähellä ole porukkaa, jotta Mallan kanssa pääsisin harrastamaan uudelleen vepeä. Koirat pääsee kyllä uimaan aika ajoin kesän aikana.

Kasvattajakurssin suoritin 2006 keväällä, ja sain kennelnimeni. Nimi on muodostunut ajatuksesta maremma-lansu. Ja se on lyhyessä ytimekkyydessään sitten Mareus.

Kasvatustyössäni pyrin kaikilta osin ottamaan huomioon rotujen käyttäytymismallit sekä synnynnäiset käyttöominaisuudet, ja niiden säilyttämisen. Enkä koe, että mitään rotua tarvitsisi jakaa näyttely-, työlinjoihin. Mutta näin on tapahtunut monessa rodussa, vaikka mielestäni se kuuluisi säilyttää kokonaisuutena. Työkoirakin voi menestyä näyttelypuolella, eikä niiden tarvitse kärsiä ulkomuodollisista asioista. Onneksi omat rotuni ovat vielä sellaisia ettei jakaantumista ole tapahtunut vielä, ja toivottavasti sellaisen eteneminen otettaisiin huomioon. Ja ulkomuotohan perustuu nimenomaan niihin ominaisuuksiin joihin koira rotuna on alunperin tarkoitettu. M-a täytyy kyetä työhönsä, liikkumaan nopeasti, ketterästi, joten rakenteen on oltava sen mukainen. Landseer:lta taas täytyy löytyä rakenteellisesti myös kestävyyttä, ja ne kuuluisat räpylätkin, jotta työ olisi helppoa, uintitekniikkaa unohtamatta. Usein kun koiran ominaisuudet näiltä osin ovat kunnossa, ne ovat myös ulkomuodollisesti hyviä rotunsa edustajia. Terveys toki on tärkeä tekijä, ja autoimmuunisairauksien lisääntyessä, esimerkiksi allergisillakaan koirilla ei tulisi jatkaa jalostusta. Työkykyisyys liian usein unohtuu, ja sehän on perusta ja pohja kaikelle, useimmilla roduilla se on ollut ihmisen lähtökohta jalostaa haluttuja ominaisuuksia esiin tietyn tyyppiseen, kokoiseen koiraan. Ja tätä haluan omalla työlläni olla huomioimassa mahdollisimman paljon.

Koiria valitessani pyrin kiinnittämään huomiota uroksen sekä nartun ns. täydentävyyteen. Eli jos koirallani on joku asia hiukan sellainen, mitä en toivoisi, niin vastapuolella olisi se asia oltava kunnossa. Geenimaailma on vain valtavan mullistavaa, että se tekee tästä kasvatustyöstä erittäin monimutkaisen ja samalla monipuolisen. Eli koskaan et tiedä mitä tuleman pitää. Mutta minimoimalla ns. riskitekijät olen voinut tehdä kaikki tarvittavat. Ulkosiitokset ovat suositeltavia, ja pienet sukusiitos kertoimet. Ja tähän on pyrittävä, vaikkakin esim. landseereissa tuntuu ettei se ole kovinkaan helppoa. Tosin maailmalla käytetään vahvoja linjauksia hyviin periyttäjiin, kun ne koirat tunnetaan. Tällä tavoin saadaan tietty tyyppi esiin, ja sitä voidaan vahvistaa. Mutta jos on tehty tiukka linjaus johonkin koiraan, täytyy muistaa pyrkiä jatkossa ottamaan siihen rinnalle täysin erisukuista linjaa, jotta geenikannan monipuolisuus pystytään säilyttämään.

Ja tokihan ulkomuodolliset asiat tulevat mukaan, sillä työtä tekevänä koiran on rakenteeltaan oltava kunnossa, jolloin se myös näkyy ulkomuodollisesti. Samoin karvanlaadulla on merkitystä, että se on rotutyypillinen ja niin edelleen. Ja sitä kautta tulee ulkomuotokin mukaan ihan omalla painollaan.

Ongelmakoulutusta olen tehnyt jo paljon, ja kokemusta kasaantuu hurjalla vauhdilla. Ilokseni huomaan, että pystyn antamaan valtavat määrät apua muille, isojen taikka pienien ongelmien kanssa painiville. Ja mikä parasta, opin joka päivä uutta, ja saan ammentaa kaikista koirista upeita asioita. Joten ei se vanha sananlasku puppua ole : Oppia ikä kaikki. Tämä taitaa ollakin yksi kultainen ohjenuora minulle tässä elämässä :)

Koirien määrä on perheessämme lisääntynyt, ja toivonkin, ettei vastaan tule päivää jolloin meillä olisi vain yksi taikka ei yhtään koiraa. Koirat ovat valtavan upeita keskenään, ja niitä on ilo seurata, ja itsekin käyttää niiden kanssa kieltä jota ne ymmärtää. Taikka ainakin pyrkiä siihen miten ihminen sen vaan taitaa. Olen todennut moneen kertaan, että hiljaisuus on valttia kuten rauhallisuuskin eläimen kun eläimen kanssa. Ja sillä mennään eteenpäin.

alkuun