Tietoa rodusta

Luonne

Maremmano-abruzzese on itsenäinen ja vahvan vahtivietin   omaava koira. Se vahtii ja varoittaa omalla reviirillään tai     suojelee eläinlaumaa. Vahtimisen periaatteena on, että kaikki  vieras on mahdollinen uhka.

Koira on ystävällinen ihmisille alueensa ulkopuolella. Pieni varauksellisuus ilman aggressiivisuutta uusia ihmisiä kohtaan sallitaan rodussa. Oman perheensä kanssa koira on rauhallinen ja kärsivällinen. M-a on valpas, hyvämuistinen ja nopea oppimaan. Normaalista poikkeavat tilanteet se havannoi erittäin nopeasti, mikä on petojen huomioimisessa välttämätöntä.

Rodun ei kuulu käyttäytyä aggressiivisesti alueensa ulkopuolella tai normaaleissa päivittäisissä tilanteissa omistajansa kanssa.

Maremmano-abruzzese on hyvin taitava elekielessään ja tulkitsee sitä äärimmäisen hyvin myös vastapuolestaan. Sen kanssa on toimittava rauhallisesti, päättäväisesti, johdonmukaisesti ja selkeästi.

Liian tiukka koulutustyyli tai pakottaminen on erittäin huono tapa ohjata koiraa.

Ohjaaminen ruoan, hellittelyn ja kehujen avulla antaa tuloksia. Tottelemisen kannalta on tärkeää, että koira luottaa ja arvostaa omistajaansa.

Historia

Tämä ikivanha laumojen vahtikoira polveutuu sekä paimenkoirista, joita edelleen käytetään Abruzzossa lampaita laidunnettaessa, että Toscanan ja Latiumin Maremman alueella käytetyistä paimenkoirista.
Vuodesta 1860 lähtien, jolloin karjalaumoja siirrettiin alueelta toiselle, nämä kaksi rotua alkoivat sekoittua toisiinsa.

Nimen historiaa

Kun näyttelyt alkoivat yleistyä Italiassa 1940-luvulla, lisääntyi koirien rekisteröinti.Niitä rekisteröitiin kahteen eri rekisteriin kotiseutunsa mukaan. Maremman seuduilta rekisteröitiin rikkaiden maanomistajien koiria maremmanoina ja paimenten koirat rekisteröitiin abruzzeseina. Ulkomuototuomari professori Solaro sai Italian Kennelliitolta E.N.C.I:ltä tehtäväkseen selvittää koirien alkuperän ja sen, oliko kysymyksessä yksi sama vai kaksi eri rotua. Professori Solaro laati rotumääritelmän, jonka ihanteeseen molemmat alkuperätyypit sopivat. Hän päätyi lopputulokseen, jonka mukaan koirat olivat aina sekoittuneet toisiinsa kesä- ja talvilaitumia vaihdettaessa. Niinpä vuonna 1953 rodun nimeksi päätettiin ottaa maremmano-abruzzese .

Rotu levisi Englannin kautta maremma sheepdog - nimisenä Skandinaviaan. Politikointi rodun nimellä ei suinkaan loppunut. 1980-luvulla Abruzzesen alueen asukkaat alkoivat entistä voimakkaammin protestoida sitä vastaan, että rotua muissa maissa aivan liian usein virheellisesti kutsuttiin maremmaksi tai maremmanoksi. Nimikiista eteni 1980-luvun lopulla jo siihen pisteeseen, että E.N.C.I:ltä pyydettiin selvitystä, oliko tarvetta tunnustaa kahden eri rodun olemassaolo.

Italian rotujärjestö Il Circolo del Cane da Pastore Maremmano-Abruzzese(CPMA)vetosi eri maiden rotuyhdistyksiin ja pyysi niitä käyttämään yhdistystensä nimessä rodun oikeaa nimitystä. Nimen oikea lyhenne Suomessa on m-a. Italiassa käytetään lyhennettä PMA.

      

Terveys

Rotu on yleisesti ottaen erittäin terve.

Lonkka- ja kyynärnivelvikaa on jonkun verran kuten muissakin isoissa roduissa. Rotumme on mukana Suomen Kennelliiton Pevisa-ohjelmassa lonkka- ja kyynärnivelten osalta, joten jalostuksessa käytettäviltä koirilta vaaditaan viralliset röntgenkuvaustulokset ennen jalostukäyttöä. Tällä hetkellä kuvatuista koirista yli puolet ovat terveitä.

Entropiumia on esiintynyt muutama yksittäinen tapaus.

Alkuperä

Maremmano-abruzzese on yli 2000v. vanha rotu ja sen kotimaa on Italia. M-a:n alkuperärodun arvellaan olevan tiibetinmastiffi samoin kuin muidenkin valkoisten laumanvartijarotujen.

Kansainvaellusten aikoihin koirat levisivät paimentolaisten mukana Välimeren maihin. Marcus Terentius Varro kuvailee maataloutta käsittelevässä kirjassaan n. 5Ov. eKr. tarkasti valkoista karjavahtia, joka olemukseltaan muistutti tämän päivän maremmano-abruzzesea. Varro sijoitti nämä vahdit Italiaan, Espanjaan sekä Kreikkaan, ja kuvaa tarkasti näiden koirien työskentelytavan.

Keskiajalta löytyy kirkkojen maalauksista ja veistoksista todisteita tyypiltään vakiintuneesta maremmano-abruzzesesta . Rotu on siis vanha vahtikoirarotu jo antiikin ajoilta alkaen. Sen luonne ja ulkomuoto ovat vuosituhansien aikana muotoutuneet itsenäiseen, vaihtelevissa luonnonolosuhteissa tapahtuvaan työhön, jossa vaara uhkaa petoeläinten ja ihmisten taholta. Maremmano-abruzzeset ovat aina liittyneet Italian lammastalouden kehitykseen. Lampaiden siirtäminen Tavollerista, Campagna di Romasta Abruzzo-vuoriston kesälaitumille tapahtui vuosisatojen ajan samoja vuoristoteitä pitkin paimenten ja koirien avulla. Nykyään kuljetukset hoidetaan kuorma-autoilla.

Italiassa lampaat ovat tiiviisti yhtenä laumana laiduntavaa rotua, joten koiria ei tarvita lauman koossapitämiseen, vaan lampaiden suojaksi susia, karhuja ja varkaita vastaan. Koirat ovat kasvaneet lampaiden kanssa eivätkä jätä niitä edes paimenen poissa ollessa. Petoeläinten loitolla pitämiseen tarvitaan aina useampi koira.

     

Käyttötarkoitus

Petoeläimet ovat edelleen uhkana Abruzzon vuoristoseuduilla ja siksi koiria tarvitaan aivan kuten vuosisatoja sitten. Rotu on tänä päivänä noussut avainasemaan myös Italian susien suojelussa. Kymmeniä susia on tapettu luvattomasti, koska ne ovat olleet vaaraksi lampaankasvatukselle ja muiden kotieläinten pidolle. Petoeläinkantojen harvennuttua koirien käyttö nimittäin väheni ja lampaat ja naudat laidunsivat vartioimatta. Nyt petoeläinten suojelun ansiosta sekä susi- että karhukanta on jälleen voimistunut ja vartioimattomat karjalaumat ovat oivaa saalista. Maremmano-abruzzese on noussut taas suureen arvoon, koska se on edelleen yhtä vastuuntuntoinen vartija kuin vuosisatoja sitten.

Kasvattajille on maksettu palkkioita siitä, että he pitävät yllä rodun alkuperäisiä työskentelyominaisuuksia,  jotta rotu säilyisi terveenä ja elinvoimaisena. Kantaa vahvistetaan säännöllisesti ottamalla paimenten koiria jalostusmateriaaliksi. Järkevän jalostuksen ansiosta maremmano-abruzzese onkin säilynyt terveenä ja luonteeltaan tasapainoisena.

Muissa maissa koiran käyttötarkoitus on sama kuin kotimaassaan ja lisäksi sitä pystytään käyttämään myös esim. siipikarjan ja alpakoiden vartijana. Italiassa koiria käytetään myös kotialueiden vartijoina. Suomessa koiria toimii maatiloilla eläinlaumojen suojelijoina ja omakotitalojen pihavahteina.

Suomessa ei ole perinteitä laumanvartijoista työkäytössään. Viimeaikoina kiinnostus niiden työominaisuuksien hyödyntämiseen on lisääntynyt petoeläinvahinkojen myötä.

Ensimmäisestä pentueestani on suurin osa eläinlaumojen vartijoina lammas- ja hevostiloilla. Toisesta pentueestani noin puolet on töissä eläintiloilla mm. lintujen, alpakoiden, vuohien, hevosten ja lampaiden parissa. Porokin on saanut kasvatistani erinomaisen suojelijan kotieläintilalla. Koirat ovat pärjänneet hyvin työssään. Ne ovat olleet apuna karitsoinneissa, herkutelleet jälkeisillä sekä osallistuneet muutenkin tulokkaiden hoitamiseen. Laitumille ei ole ollut susilla, ilveksillä eikä muilla pedoilla asiaa. Hirvet ja peurat ovat muuttaneet kulkureittejään ja lapset ovat voineet leikkiä turvallisin mielin kotipihoissaan.

Olen saanut hyvää palautetta kasvattieni työkyvystä sekä siitä, kuinka ne luottavat omistajiinsa ja perheeseensä.  Ne ovat erittäin sitoutuneita pitämään huolta omasta laumastaan. Koirat ovat ystävällisiä ja avoimia alueensa ulkopuolella. Kun koira saa rodunomaista työtä, se pysyy tasapainoisena yksilönä, jota on helppo käsitellä.

Maremmano-abruzzese on viisas ja kekseliäs koira, joka erinomaisten käyttöominaisuuksiensa ansiosta selviytyy työstään hyvin myös Suomessa. Mielenkiinnolla seuraan omien kasvattieni kehitystä jatkossa.